Uusi taimikko kannattaa perustaa mahdollisimman pian uudistushakkuun jälkeen, sillä viivyttely lisää kustannuksia ja pienentää metsän tuottoa tulevaisuudessa. Uuden metsän perustaminen hakatun tilalle velvoitetaan myös metsälaissa.

Metsä uudistetaan joko viljelemällä tai luontaisesti. Viljelyn etuja ovat nopeus ja varmuus. Luontaisen uudistamisen kustannukset puolestaan ovat alhaisemmat, mutta uuden metsän syntymiseen kuluu enemmän aikaa ja riski epäonnistua on suurempi.

Rehevillä kasvupaikoilla metsä kannattaa uudistaa aina istuttamalla. Kuusikon ja koivikon uudistaminen luontaisesti ei yleensä onnistu, sillä heinä valtaa kasvupaikan taimilta.

Karuilla kasvupaikoilla männiköt voidaan uudistaa myös kylvämällä tai luontaisesti jättämällä uudistettavalle alueelle siemenpuita. Kylvämällä syntynyt taimikko on yleensä luontaisesti syntynyttä tasaisempi.
  

Viljeltävä puulaji valitaan kasvupaikan mukaan:

• Mänty kasvaa rehevilläkin kasvupaikoilla hyvin, mutta sen laatu jää usein heikoksi. Karuilla kasvupaikoilla mänty kasvaa muita puulajeja paremmin, ja siitä tulee laadultaankin hyvää.
• Kuusi vaatii ravinteikkaan kasvupaikan kasvaakseen hyvin.
• Rauduskoivu ja haapa ovat ravinteikkaiden kangasmaiden puulajeja.
• Hieskoivu on runsasravinteisten kangasmaiden ja soiden puulaji. Hieskoivu tuottaa selvästi huonommin kuin rauduskoivu, joten sen kasvattaminen ei yleensä kannata.

Uudistettavan puulajin valintaan voivat kuitenkin vaikuttaa myös muut seikat. Näitä ovat esimerkiksi:

• Hirvet: Tiheän hirvikannan alueella lehtipuiden ja männyn kasvattaminen voi olla hankalaa toistuvien hirvituhojen vuoksi.
• Maisema: Asutuksen lähellä lehtipuusto on usein maiseman kannalta valoisampi kuin havupuumetsä.
• Juurikääpä: Juurikäävän pahasti lahottaman kuusikon tilalle kannattaa perustaa uusi metsä jotain muuta puulajia käyttäen.
  

Maanmuokkauksessa paljastetaan kivennäismaa tai turve sitä peittävästä karikkeesta. Näin taimi pääsee kasvamaan siemen itämään suoraan kivennäismaahan.

Uudistusalueen maaperä on yleensä tarpeen muokata, sillä maanmuokkaus parantaa maapohjan lämpöolosuhteita ja edistää taimien kasvua. Muokkauksen ansiosta taimien juuriston ei tarvitse kilpailla ruohokasvien kanssa, eivätkä ruohot ja vesat myöskään varjosta alkuvaiheessa taimia.

Suositeltavimpia maanmuokkaustapoja ovat erilaiset mätästysmenetelmät sekä äestys ja laikutus.

Kuusen istutusta varten parhaiksi maanmuokkausmenetelmiksi on todettu ns. laikkumätästys kuivilla mailla ja ns. ojitusmätästys kosteilla mailla, jossa samanaikaisesti kaivetaan pieniä ojia vesitalouden järjestämiseksi.
  

Nuoren metsän hoidolla tarkoitetaan taimikkovaiheen ohittaneen nuoren metsän perkausta ja harvennusta, joka tehdään puuston pituuden ollessa 8 – 15 metriä.

Nuoren metsän kunnostus on tavallisesti työlästä ja sen vuoksi myös kallista. Usein se on kuitenkin välttämätöntä, jos taimikonhoito on jäänyt tekemättä tai taimikko on jäänyt liian tiheäksi, koska liian tiheässä kasvavien puiden latvus supistuu, tuotto huononee ja lumituhon riski kasvaa. Huolehtimalla sopivasta kasvutiheydestä varmistetaan myyntikelpoisen kuitupuun saanti myös metsikön ensiharvennuksesta. Nuoren metsän kunnostuksen yhteydessä on mahdollista kerätä myös aines- ja / tai energiapuuta.

Nuoren metsän hoidolle ja energiapuun keruulle on mahdollista saada kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) mukaista tukea. Nuoren metsän hoidosta ja tuen ehdoista saat lisätietoja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion Metsävastaa.net -palvelun asiaa käsittelevältä Internet-sivuilta.
  

Harvennuksella pyritään nopeuttamaan jäljelle jäävän puuston kasvua ja järeytymistä. Hyvin hoidettu ja harvennettu metsä saavuttaa uudistuskypsyyden jopa useita kymmeniä vuosia nopeammin kuin hoitamaton metsä.

Metsässä tehdään yleensä 2 – 3 harvennusta ennen uudistushakkuuta. Harvennushakkuista ensimmäistä kutsutaan ensiharvennukseksi.

Kasvutilan saamiseksi harvennuksessa poistetaan ylimääräisiä puita ns. harvennusmallien mukaisesti. Kasvamaan jäävät laadultaan parhaat puut. Huonolaatuiset, erilaisista tuhoista kärsineet ja kasvupaikallaan huonosti menestyvät puut poistetaan.

Harvennushakkuista ja harvennusmalleista saat lisätietoja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion Metsävastaa.net -palvelun asiaa käsittelevältä Internet-sivuilta kohdasta metsänhoitosuositukset.

Harvennus kannattaa tehdä ajoissa. Valoa vaativien puulajien metsiköt kuten mänty- ja koivumetsät tulisi harventaa viimeistään, kun elävän latvuksen osuus on supistunut 40 %:iin puun pituudesta. Kuusimetsässä vastaava raja on 60 %. Mikäli latvus supistuu liikaa, puuston kasvu hidastuu ja lumi- ja myrskytuhojen riski kasvaa. Myös hyönteiset vahingoittavat helposti puita, joiden kasvu on jo muutenkin heikentynyt.

Harvennushakkuut tehdään nykyään pääasiallisesti koneellisesti.
  

Metsätiestö ja sen kunto vaikuttavat puun myyntimahdollisuuksiin ja hoitotöiden kustannuksiin. Metsätien kuntoon vaikuttavat ratkaisevimmin ajoradan ja tien rungon kuivana pysyminen sekä liikennerajoitukset ja niiden noudattaminen kelirikkoaikana.

Tärkeimpiä kunnostustoimia ovat: Höyläys ja lanaus, tienvarsien raivaus, rumpujen hoito sekä tien varusteiden hoito.

Valtion tuki metsäteiden peruskorjauksissa

Yksityiset metsänomistajat saavat valtiolta Kemera-avustusta metsäteiden peruskorjauksiin.

Tuen ehdoista saat lisätietoja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion Metsävastaa.net -palvelun asiaa käsittelevältä Internet-sivuilta kohdasta valtion tuet.
  

Kunnostusojituskohteet

Kunnostusojitusta tarvitaan, jos ojat ovat tukkeutuneet tai kasvaneet umpeen ja puiden kasvu on taantunut. Ojien heikko kuivatusteho näkyy myös lisääntyneenä suokasvillisuutena ojitusalueella. Ojituksen teho vähenee tavallisesti 30 – 40 vuodessa. Kunnostusojituksella voidaan turvata puiden kasvua ja nopeuttaa metsien uudistumista.

Suometsissä metsänkäsittelyn tavoitteena on kannattava puuntuotanto. Kunnostusojitusta ei tehdä sellaisilla alueilla, joilla aikaisempi ojitus ei ole selvästi lisännyt puuston kasvua.

Kunnostusojituksen paras ajankohta on silloin, kun alueella on selvä hakkuutarve. Suometsän hakkuut, metsänhoitotyöt, ravinteisuuden hoito ja kunnostusojitus muodostavat toimenpideketjun, joka on suunniteltava kokonaisuutena hyvän tuloksen saamiseksi. Hakkuut ja metsänhoitotyöt on tarkoituksenmukaista tehdä kunnostusojitusalueella ennen ojien kaivua. Alueet, joiden puusto lähestyy uudistamiskypsyyttä, kannattaa ojittaa vasta uudistamisen yhteydessä.

Kunnostusojitus

Ojien perkaus on yleisin ojaston kunnostusmenetelmä. Perkauksessa jätetään kaikki toimintakunnossa olevat ojat kaivamatta. Ojan perkauksen lisäksi joudutaan kuivatusta parantamaan halkomalla sarkoja sekä lisäämällä puuttuvia niskaojia tai muita kuivatusojia. Kunnostusojituksen yhteydessä on yleensä aina perattava laskuojat, koska uudet ojat kaivetaan syvemmälle.

Valtion tuki kunnostusojituksissa

Yksityiset metsänomistajat saavat valtiolta Kemera-avustusta kunnostusojitukseen sekä kulkuyhteyksien että ympäristönsuojelun kannalta tarpeellisiin töihin.

Tuen ehdoista saat lisätietoja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion Metsävastaa.net -palvelun asiaa käsittelevältä Internet-sivuilta kohdasta valtion tuet.
  

Lannoituksella pyritään vaikuttamaan puuston määrälliseen ja laadulliseen kehitykseen sekä metsikön terveydentilaan ja laatuun. Lannoitus on yksi kannattavimmista metsänhoitotoimenpiteistä. Kivennäismailla puuston kasvua voidaan parantaa lähinnä typen ja turvemailla fosforin ja kaliumin lisäämisellä.

Lannoituksella voidaan myös ehkäistä maan huonosta ravinnetaloudesta aiheutuvia puiden kasvuhäiriöitä. Hivenravinteiden puutoksesta aiheutuvien kasvuhäiriöiden parantamista lannoituksin kutsutaan terveyslannoitukseksi.

Valtion tuki lannoituksissa

Yksityiset metsänomistajat saavat valtiolta Kemera-avustusta terveyslannoituksiin tietyin edellytyksin.

Tuen ehdoista saat lisätietoja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion Metsävastaa.net -palvelun asiaa käsittelevältä Internet-sivuilta kohdasta valtion tuet.